Noin tuprusi sanoja neiti Zinsin suusta. Pinnistetyin korvin kuunteli neiti Ringvall puhetta, joka näytti kokonaan hänen vievän muassaan.
— Ai helmikuussa! Ja minkä värinen?
— Kaunis tummanpunainen!
Samassa pyörähti neiti Zins istumaan ja alkoi valitella omain ruusujensa huonoa kasvua.
— Nyt on niin sumuiset ilmatkin, että kukkarukat ovat aivan kuoleutua, valitteli neiti Zins.
— Ja miten se ruusu on päässyt puhkeamaan, ihmetteli neiti Ringvall.
— Niin! Siinä se! Tohtorinna Hallbeckilla on joku salainen keino, jolla hän kasvattaa kukkiaan. Meidän pitää se saada tietää.
— Meidän pitää, toisti päättävästi neiti Ringvall.
— Muuten ei olisi tuo kaunis ruusu puhjennut näin aikaisin. Keskellä päätalvea!
— Hänellä on joku keino, lisäsi vielä neiti Ringvall.