— Mutta lähdetään katsomaan tuota ruusua, lisäsi hän.
— Lähdetään, lähdetään!
— Sitä on hauska nähdä.
— Minä olen jo käynyt katsomassa, mutta en minä väsy sitä katsoa. Minä olisin myötään sen vieressä.
Neidit lähtivät ulos huoneesta, ja kohta astui pari muodikasta naista kaupungin katuja pitkin.
— Minne neidit menevät noin kiiruusti? Suvaitsetteko seuraa?
Nuori keikari, kauppaneuvos Krookin poika, kumarsi samassa kauniisti neideille.
— Tulkaa, herra Krook! Tehkää hyvin ja tulkaa katsomaan vastapuhjennutta kaunista ruusua tohtorinna Hallbeckilla.
— Kiitos! Mielelläni!
Pian saavuttiin tohtori Hallbeckin komeaan taloon. Nuori tohtorinna otti aivan kohteliaasti vieraat vastaan ja vei heidät saliin, missä tuo ruusu kasvoi komeimmassa astiassa.