— Kuollut!
— Niin minun pikku Valtterini pääsi huomaamatta saliin, ja hän rutisti ruusun, jonka minä olin asettanut pikku tuolille keskelle lattiaa auringon paistetta varten, aivan muuskaksi.
— Nuuskaksi!
Seura kuuli neiti Haganin huudahduksen ja rupesi tiedustamaan syytä, miksi tohtorinna ja neiti olivat noin hermoja kiihoittavassa keskustelussa.
Tohtorinna pakotettiin kertomaan koko ruusujuttu uudestaan ja niin alkoi rouvasväen klubi-iltama.
Loppu.
KÖYHÄ ÄITI.
I.
— Tuo minulle raitista vettä, Anniseni, lausui ripeä äiti, muurari
Juuren leski, pienelle seitsenvuotiaalle tyttärelleen.
"Heti, äiti kultani", vastasi Anni, mennen noutamaan. Kyynele näkyi valahtavan Annin poskelle, hänen ottaessaan saavista vettä pieneen läkkiseen astiaan. Hänen pieni sydämensä tunsi jo surua, jos äiti kuolisi. Olihan äiti usein sanonut Annin jäävän yksin maailmaan, jos hän kuolee. Tuopa suretti Annia.