Tohtorinnan kasvot selkenivät.
— Ehkä annammekin tämän ruusun koristaa neiti Haganin lumivalkoista morsiuspukua.
Nyt seurasivat tuhannet kiitokset neiti Haganin puolesta.
— Mutta jos se lakastuu, uskalsi neiti Zins muistuttaa.
— Ei lakastu, vastasi tohtorinna lyhyesti, vaikka varmaan tiesi, ett'ei ruusu kestäisi päivää enempää enää varisematta.
Muut luottivat tohtorinnan vakuutukseen ja lähtivät iloisina pois.
* * * * *
Samana iltana oli pikku kaupungin vallasnaisilla klubi-iltamansa.
Aivan levottomana astui nuori tohtorinna sisälle ja kysyi, joko neiti Hagan on tullut. Saatuaan myöntävän vastauksen, riensi hän suin päin saliin ja astui suoraan neiti Haganin tuo.
— Minä surkuttelen teitä, neiti Hagan, ruusu on kuollut!