Piika tuli pirttiin ja ilmoitti kauppaneuvoksen käskyn toistamiseen ja käski Juuriskan laittautua matkaan, kaksi miestä kuului lähtevän viemään häntä köyhäin kasarmille. Vieläpä tiesi piika, että kova kiista oli ollut herran ja rouvan kesken, ja itkien oli rouva mennyt kamariinsa.
Hevosen ja kärryjen kopina kuului pirtin ulkopuolelta. Hevonen seisahtui. Sisään astui talon renki muutaman toisen miehen kanssa. He käskivät Annin kokoamaan äitinsä pienet rihkamat kärryihin, sillä nyt lähdettiin köyhäinkasarmille. Pian olikin se tehty. Anni totteli nöyrästi, sillä äitikin oli hiukan toipunut ja käski Annin koota. Vähä oli Juuren leskellä maallista hyvyyttä. Kun kaikki oli viety, nostivat miehet myös äidin sinne. Ohkaiseen peitettiin hän, ja niin lähdettiin köyhäinhuoneesen, joka oli toisessa päässä kaupunkia. Kärryt häilyivät ja jyskyivät mennessä. Äidin tuskat lisääntyivät, sillä hänen elimensä olivat liian arat kestämään tuota heilumista ja keikkumista. Viimein päästiin perille. Tämä köyhäinkasarmi oli vanha, tiilistä tehty rakennus pienoisen metsikön laidassa.
Miehet kantoivat äidin sinne muutamaan huoneesen, jossa jo oli kaksi potilasta. Paha löyhkä syöksyi nenään, kun ovi avattiin. Äiti ei ollut enää taidollaan; hän hourasi. Miehet asettivat hänet huoneen nurkkaan ja läksivät pois. Muuan vanha mummo, joka oli sairaiden hoitaja, tuli äitiä holhoomaan. Mummo lohdutteli Annia, joka vähitellen tyyntyikin. Päivä oli jo sammumaisillaan, ja kaikenlainen hälinä taukosi läheisissä huoneissa.
III.
Seuraavan yön oli äiti aivan houriossa. Kun aamu tuli, lähti mummo hakemaan lääkäriä. Lääkäri tulikin ja sanoi äidin hetket olevan tullut. Kovin oli äiti kipeytynyt kasarmille tultaessa.
Kun kello oli yksitoista, tuli kauppaneuvoksen rouva katsomaan äitiä ja Annia. Anni riensi iloisena rouvaa vastaan; hänestä tuntui niin hyvältä, kun rouva ei ollut heitä unhottanut. Kun äiti näki rouvan, näytti hän vähän tointuvan. Rouva puheli hiukan äidille, sillä paljon ei äiti voinut vastata.
Mummo nouti Uuden Testamentin ja alkoi lukea sairaalle. Mielihyvällä kuunteli äiti. Sitten luki mummo vielä "Herran siunauksen." Ristissä käsin kuuntelivat rouva ja Anni rukousta. Hetken hiljaisuus vallitsi huoneessa, ainoastaan aidin raskas hengitys kuului.
"Anni tule luokseni", kuuluivat sitte äidin heikot sanat. Anni meni ja painoi kiharaisen päänsä äidin rintaa vasten.
"Minun täytyy, Anni, kuolla. Jumala suojatkoon sinua!" Enää yksi koraus ja äiti oli ruumiina.
Mummo painoi kiinni kuolleen silmät. Nyyhkytystä kuului vaan huoneessa, ei yhtään sanaa virketty toisilleen. He ymmärsivät toisensa puhumattakin.