— Miten on latinaksi: Ihminen on eläin?
— Muista aina ajatella, Johannes, ajaessasi oppia nuoremman veljesi päähän, äläkä muodosta tuollaisia definitsioneja kuin tuo vastalausumasi on!
Näin keskeytti Strauch Johanneksen, mutta vaipui taas lukemaan sanomalehteä.
— On, hyvä isä, ihminenkin eläintieteelliseltä kannalta katsoen eläin, puolusti Johannes itseään.
— Onpa Laura edistynyt soitannossa! Kuulkaa äiti, miten sulavat säveleet hän saapi, koetti Sigrid keskeyttää isän ja Johanneksen kinastusta.
— Hän soittaa taiteellisesti, vastasi rouva, joka aina oli mielestään suuri musiikintuntija.
— Miten on latinaksi: Ihminen on eläin?
— Homo est animal, käänsi Fritz.
Samassa aukeni salin ovi ja vähäinen poika toi sähkösanoman. Pankinhoitaja kohotti silmänsä sanomalehdestä ja yritti nousemaan, ottaakseen sähkösanoman, mutta Sigrid oli sillä välin pannut työnsä pöydälle ja otti pojalta sen.
Kuitattuaan antoi hän suletun sähkösanoman isälleen, joka kiihkoisasti tarttui siihen. Sairaanomainen puna kohosi pankinhoitajan kasvoille ja hänen kätensä hiukan vapisi, ottaessaan sähkösanomaa. Hän silmäsi sähkösanoman läpi ja luki sitte aivan tyynesti: