— Tervehdän teitä tänä iltana vieraana. Poikanne Walter.

— Walter tänä iltana täällä, huudahti rouva.

— Sepä hauska uutinen, lisäsi Laura, joka rakasti enin Walteria.

— Fritz, mene sanomaan Marille, että hän heti järjestää Walterin kamarin!

Fritz totteli mielellään äitinsä käskyä ja lähti latinan äärestä, mutta Johannes nousi ylös ja alkoi kävellä lattialla, liivinsä taskuja kaivellen.

Hän oli huomannut sen arkuuden, mikä vaivasi isää, ottaessaan sähkösanoman. Tuo ihmetytti ääntä ja saattoi hänen miettimään siihen syytä.

— Lueppa, Laura, ajan kuluksi joku hauska runoelma, pyysi rouva.

— Mutta kuka nyt ajaa kartanolle!

Näin huudahdettuaan meni pankinhoitaja ovelle, sitte etehiseen, ja kaikki muut, paitsi Johannes, seurasivat häntä. Hän tarkkasi isän kaikkia toimia kiihkeällä uteliaisuudella ja pyrki pääsemään tutkintonsa perille.

Kohta avattiin salin ovi, ja pankinhoitajan vävy, tuomari Berg, rouvansa ja neiti von Kleinin kanssa astui saliin.