— Terve Johannes! Oletpa taas niin miettiväisen näköinen. Epäilemättä tulee sinusta aimo tiedemies, kehui Berg tervehtiessään lankoaan.
— Oletpa, rakas veli, laihtunut viime näkemältä, puheli Bergin rouva
Emilia.
— Ja meillä on kunnia nähdä vieraanamme neiti von Kleiniäkin, sanoi
Johannes, tervehtiessään kaunista aatelisneitiä.
Hildur von Klein oli puolisisko Bergille, sillä Bergin äiti oli
Hildurin isän ensimmäinen vaimo.
— Olkaa tervetulleet! Istukaa alas! Tehkää hyvin, kehoitti rouva
Strauch.
— Taisi olla kylmä viima, kysyi pankinhoitaja.
— Ei suomalaisesta tunnu maansa ilma liian kylmältä. Hauskaa ja terveellistä oli sitä henkiä, niin raikasta se oli, puheli Berg istuutuessaan sohvaan.
— Kyllä kai Heikki kestää vaikka Lapinki viimat, arveli Johannes.
— Kestän minä, joka jo lapsena sain jäätä imeä, väliin lämpimän maidon asemasta, vastasi Berg sohvalta.
Berg oli syntynyt Tornion seuduilla, mutta jo aivan nuorena joutunut pääkaupunkiin, kun hänen isänsä oli muuttanut sinne virkamieheksi. Hän oli kookas mies, olkapäät pystyt ja hartiat leveät. Ijältään oli hän noin kolmen; kymmenenvuotinen.