Neidit siirtyivät toiseen päähän salia. Johannes meni myös sinne.
— Mutta kuinka tulitte jo näin varhain? Me odotimme teitä vasta muutamia päiviä myöhemmin.
— Niin, mamma, me jouduimme todellakin varemmin kuin luulimmekaan. Kajaanista kävi matka Ouluun sukkelasti, sillä keli oli mainio. Reki meni, että vilisi, eikä lumi tarttunut haitaksi jalaksiin.
— Kuulen, että olet, Emilia, ollut maalla, sillä ennen et tiennyt jalaksista, keskeytti rouva Strauch.
— Niin en tiennyt, mutta nyt tiedän ja on hauska tietää. Sitte Oulusta ei tietysti rautatiellä viivytty pitkää aikaa Hämeenlinnaan, josta poikkesimme Kleinin maa-hoviin. —
— Neiti von Klein, kuinka isänne voipi, kysyi Johannes.
— Kiitos kysymästänne! Hän voipi varsin hyvin.
— Onko hän vielä yhtä kiivas sanomalehtien tutkija kuin ennenkin?
— Kyllä kai.
Laura katsoi nuhtelevasti Johannekseen.