— Tietääkö muut?
— Ei muut kuin me kolme.
— Se on hyvä! Asia on siis vielä pelastettavissa. Ei äiti eikä sisaret saa tästä tietää, se vain turhaan hävittäisi heidän rauhansa. Ei pidä rauhaa ryöstää siltä, jolla sitä vielä on. Hyvä, ett'ei vailinki ole päässyt tuon suuremmaksi. Minä uhraan itseni, jos voin asian parantaa. Oi kurjaa elämää!
Strauch meni pois, sillä hän ei saattanut mitään puhua. Nyt hän oli tosin voittanut, mutta millainen oli tämä voitto. Sitä mietti Strauch mennessään huoneesensa.
VII.
Kun Berg lähti naisten luota ja tuli eteiseen, oli Fritz menossa kouluun leivos hampaissa. Piika tuli pauhaten jälessä, että Fritz on varastanut häneltä leivoksen. Fritz aikoi jotain puhua Bergille, mutta kun hän näki piian niin likellä, niin kiepsahti hän kartanolle.
Berg olisi ottanut poikaa niskasta kiini, mutta se oli myöhästä. Ja sitä paitsi ei olisi ollut soveliaskaan kurittaa muiden lapsia, mietti Berg mennessään Johanneksen huoneesen.
Johannes istui, tuijottaen eteensä sohvalla.
— Olet vain aina yhtä surullinen!
— Minun sydämeni on murtunut…