— Raitis ilma ja hauska seura ovat sinulle tarpeesen. Me olemme aikoneet lähteä rekiretkelle perheen kesken vain. Tulet kai mukaan?
— En tiedä, minä olen kyllästynyt sellaisiin.
— Tulet kai neiti von Kleinin seuralaiseksi? Minä olen yksinäni miehenpuolena sitte, jos et tule. Sehän on kovin liikaa!
— Eikö isä tule?
— Hänellä kuuluu olevan kiireitä toimia.
— Ehkäpä lähden. Siellähän voin alkaa, höpisi Johannes puoli-ääneen itsekseen.
Kun he tulivat saliin, olivat naiset jo odottamassa.`
Hildur, nähdessään Johanneksen, loi häneen salaa katseen.
Mutta Johannes oli kuin mykkä. Katseli vain huomiota panematta mitä ympärillään tapahtui.
Mutta kun päästiin kadulle, näytti Johannes hiukan elostuvan. Hän alkoi jo puhellakin jotenkin vilkkaasti, vaikka kyllä elottomasti.