— Olisipa vähän.
— Ei ole nyt kotona. Mutta jos puukhollari sanoo minulle niin minä kyllä Iitalle.
— Olisi ollut vähän kahdenkeskistä.
Puukhollari luuli Elsan olevan mielissään, että hän Iitaa tavotteli ja luuli eukon vain turhia verukettavan. — Eipä sattunut nyt kotiin.
— Eiköhän tule kohta?
— Eiköpähän.
— No minä tulen huoneesen häntä odottamaan.
— Mutta —
Sisällinen aavistus tuskautti Elsan mieltä, mielellään olisi hän vetänyt oven kiinni, mutta entä jos puukhollari panee pois työstä eikä sitte pääse mihinkään, joutuu nälkää näkemään…
— Puukhollari on hyvä ja tulee sisälle!