— Minä tulin kysymään, eikö aita lähde minulle emännöitsijäksi Siltakorvan sahalle… minä olen päässyt sinne inspehtoriksi… Iikkaki saa siellä asiapojan viran. Tosinhan Elsa jää yksin, mutta voimmehan muistaa häntä sielläki. Eikö lie hyvä niinkin?
— Vai inspehtoriksi! No teitä se onni suosii, puhkesi Iita puhumaan.
— Niinhän se nyt, ja aivan odottamatta —
— Kas sitä puukhollaria, keskeytti Elsa.
— Jokopa, äiti, lähtenen, kysyi Iita.
— No en tiedä sanoa.
— Kyllä se on parempi toimi kuin tehtaassa, enkä minä palkalla tinkaile.
— Mutta kun minä jään ypö yksin.
— Tulettehan toimeen yksinkin. Eikä teitä pääse hätä nakkelemaan.
— Enköpä menne?