Puukhollari otti takkinsa, sanoi jäähyväiset ja lähti.
— Mitä tyhjää estelette? Onhan siellä minulla paljon helpompi toimi, puheli Iita.
— Niin kyllä kai.
Elsa mietti noita kulkupuheita. Päästäisikö hän Iitan? Ehkäpä sitte jättäisivät nuo puheet, kun Iita ja puukhollari olisivat poissa silmistä.
— Vaan ikävä tulee.
— Kyllä me muistamme.
— Onhan tuo hyvä, kun Iikkaki pääsee. Lähetkö Iikka?
— Lähen, vastasi poika, kun Iitaki lähtee.
— Kyllä minä lähetän äidille rahaa ja kirjoitan tiheään. Eikö lie parasta, että äiti heittää pois tehtaan työn ja tekee vain käsityötä. Kyllä tulette toimeen, sen takaan, yksinänne. Ja minä vissiin lähetän aina rahaaki.
Tuopa Elsasta oli suloinen uutinen, että pääsee tehtaasta. Ennen oli hän peljännyt poisjoutumista, mutta nythän tulisi toimeen muutenkin niin mielellään hän lähti. Raskasta oli siellä työ ja jalat heikkonivat.