— Älä nyt tyhjää!
Puukhollari jäi miettimään. Rukoilevasti katsoi Iita nyt häneen.
Ahkerasti näytti taistelevan puukhollarin sydän.
— Minä nain sinut, vaikka tulisi mitä. Sinä olet voittanut minut…
— Puhutko totta?
— Aivan totta. Kyllä kai tulemme toimeen, vaikka patruuni suuttuukin.
Mutta suuttukoon!
Puukhollari painoi Iitan rintaansa vasten ja vaipui sohvalle istumaan.
Loppu.
LAPSUUDEN YSTÄVÄT.
I.
— Saanko mennä, äiti, vähän soutelemaan, kysyi seitsentoista vuotias
Sanni äidiltään.