Sanni ei tuota huomannut, ei myöskään punervaa hehkua, mikä nousi Elnan kesakoisille kasvoille. Puristi vain Elnan kättä. Elna antoi kätensä, mutta ei virkkanut mitään.
— Joko sinäkin olet kuullut, kun näytät vähän omituiselta. Nyt vasta huomasi Sanni Elnan kasvoissa jotain outoa ja intohimoista.
— Mitä? Näytän omituiselta? Miten niin?
— Etkö ole kuullut? Arvasinhan, että se oli tyhjää juorua.
Vielä valtavampi puna levisi Elnan poskille ja silmät kiihkeästä asemastaan kävivät puoleksi tuijottaviksi.
— Oletko kuullut minusta juoruja? Vai mitä?
— En sinusta, mutta toisesta. Melkenpäin yhtä kuin sinusta, sillä yhtä rakkaat olette molemmat minulle.
— Ketä tarkoitat? Annia —
—- Niin Annia. Ja mitä hänestä?
Laajemmin tykähti jo Elnan sydän ja outo tunne iski sydämeen.