— Ne ovat niin ilkeitä ja aivan perättömiä. Mutta sinä näytät niin kylmältä, vaikka tämä koskee lapsuuden siskoasi.

— Kylmältä!

— Etkö tiedä, että Annia parjataan ja haukutaan syyttömästi epäsiveäksi? Kapteeni Sulin muka…

— Tiedän. Tuo pujahti Elnan rinnasta niin kevyesti.

— Sinä olet todellisempi ystävä! Et edes minulle puhunut mitään, ennenkuin sanoin julki asian! Mutta minä… minä lapsellisesti luulin ja ajattelin, että Annin pitäisi tuo saada tietää, että hän voisi olla varovainen tuon kapteeni Sulinin suhteen…

— Niin, mutta hän ei välitä… Mutta mistä olet tuota kuullut?

Elna ei tiennyt koko asiasta mitään, mutta nyt piti saada tietää…

— Eikö hän välitä? Totta kai? Mutta mistäkö kuullut? Äiti sanoi tänä iltana.

— Minä tulen juuri Annin tyköä ja hän aikoi lähteä teille. Hän kehui kapteeni Sulinia niin lystiksi…

— Mitä! onko ainakin totta? En minä voi uskoa! Ei, se on mahdotonta!