Käräjätalo hoikassa lumisessa niemen kärjessä on yltä päätä täynnä rahvasta. Ylä-Karjalassa "jutellaan" vahvasti ja mielellään käydään vieraissa vaikka vain käräjätalossa. Kuta alemmalla asteella ihminen on yleisessä sivistyksessä, sen topakampi se on käräjänkäyntiin. Täällä toisinaan jutellaan parista kolmestakymmenestä pennistä, mitkä vastaaja ehkä erehdyksestä on ottanut liikaa korkoa. Monta miestä et pitäjästä tapaisi, joka ei olisi ainakin jonkun kerran jutellut. Sitten on olemassa varsinaiset käräjäleijonat, jotka harjoittavat tätä ammattia huvikseen. Niin että kyllä käräjähuoneella on rahvasta kuin markkinoilla.
"Isolla puolella" istutaan ja "pikku puolella" on kahvin ja monen muun hyvän tarjoilu.
Hevosella kyyditään Pietua sinne pitäjän vankilasta poliisin hoteissa. Pietu ei ymmärrä muuta kuin naureskella väkijoukolle, joka tunkeupi häntä katsomaan.
— Päästäkää mies irti! Tämäpä nyt on varkautta, jos lämpimikseen jonkun puun kappaleen ottaa, puhuu syvä rintaääni väkijoukosta.
Ja sitä seuraa iloisia hyväksymisiä.
— Vai irti, hyvät ihmiset! ärjäisee samalla Juhmakka susiturkkien sisästä ja joukko on kohta kuin puulla päähän lyöty hiljaan ja hiljaan.
Sillä Juhmakkakin on niitä käräjäleijonia, vaikka häpeääkin sitä, että hänellä on tänään vastaajan osa tuon viheliäisen varkaan kanssa.
Mutta se mies on työnnettävä linnaan ja ovelle pantava kruunun lukko.
Käräjäsali on tavallinen kodikas perheen asuntosali. On vain nyt keskelle huonetta nostettu suuri pöytä ja sen siivet levitetty. Se on täynnä paperia ja syvää lakiviisautta, jota tänne on lähetetty jakamaan hieno nuori herra, arvoltaan parooni ja paraallaan ansaitsemassa varatuomarin korkeata titteliä. Hän tupakoi istuntosalissakin ja selailee noita kihlakunnan oikeuden pöytäkirjoja ivallisesti hymyillen kuin olisivat ne hirvittävän moukkamaisia hänen ylhäisaateliselle järjelleen. Lautamiesten kanssa hän laskee leikkiä ja sinuttelee vanhoja isäntiä. Korkean korkea kiiltokaulus tekee hänen päänsä liikkeet ylhäisen kankeiksi ja äänen ahdistetuksi.
Kun Pietu tuodaan sisään, irvistää parooni ja panee tupakiksi. Nimismieheltä tiedustaa hän ruotsiksi, mitä "loinen" merkitsee. Sitten käydään kohta asiaan. Poliisi ja Henttu Vänskä todistavat, ja ennenkuin Pietu on oikein saanut tarkastelluksi tuomarin uutena nähtävänä, kuulee hän tuomionsa, joka määrää hänelle yksinkertaista vankeutta.