Pois!
Voimalla, jota hän itsekin oudostuu, hän taas oveen viskaupi… ja taas viskaupi.
Ennen ei hän aio heittää kuin ovi aukeaa.
Ettäkö hän tänne jäisi? Ei… ei koskaan!
Syyttä hänet tänne telkesivät. Se oli heidän viimeinen paha työnsä häntä kohtaan.
Taas uusi ryntäys oveen. Mutta ei se aukea… ei aukea.
— Etkö aukea! ärjyy Pietu ja alkaa uuden ryskeen.
Nyt hän aikoo päästä ja… karata koko pitäjästä pois.
Mutta… voi mutta! Ovi on raudoitettu. Se ottaa tyynenä vastaan Pietun lyönnit ja potkut. Se vain kumahtaa ja on kuin lisää Pietua usuttaisi. On se koko kiusankappale.
Ovat arvanneet, että niillä, joita tänne telkiävät, voi olla voimakas vapauden himo, ja sentähden rakensivat oven, joka vain kumahtaa, kun vapauttaan siitä kiskoo.