Mutta kun päästään sisälle Herran huoneeseen, pysähdytään ovelle melkein säikähtäen silmiin syöksyvää valoa. Sillä siellä alttarin edessä on suuren suuri uusi valolaitelma, jossa palaa ainakin pari sataa kynttilää. Näissä parissa kolmessa vanhassa kruunussa on korkeintaan kahdeksan itsekussakin.
Tämä on Juhmakan hovilaisen uusi lahjakruunu syntymäpitäjänsä kirkolle. Hän on sen itse kuljettanut Pietarista sieltä voin myönnistä palatessaan.
Vanha harmaaparta paljaspää suntio seisoo sen alla kädet ristissä silmät ylös luotuina lauenneena siihen syvään ihmettelyyn, että hän on tämän valomeren sytyttänyt.
Nyt astuu Juhmakan hovin isäntä itse kirkkoon. Hänen korkea otsansa on uljas ja kalju päälaki herramainen. Suuri konkkanenä kyllä tohisee ja todistaa talonpoikaa. Mutta viekas suunseutu ja aina nauravat silmät tietävät liikemiestä. Kallis pietarilainen hienokarva turkki esittää hänet rikkaana miehenä ja nahkaiset shagilla reunustetut päällyssaappaat remmeineen ovat ylpeyden huippu.
Mutta siltikin hän on talonpoika. Vaikka kyllä tätä Ylä-Karjalan mainetta saavuttanutta talonpoika-aatelia. Suuri konkkanenä, joka tohisee, on tämän aateliston vaakuna ja tunnusmerkki.
Juhmakka silmää kruunuunsa, silmää kirkkokansaan ja näkee olevansa kaikkien huomion aihe. Hänestä tuntuu tässä kirkkokäytävällä kulkiessaan kuin kulkisi hän noiden toisten hartioilla ja itse Jumala paraallaan ojentaisi hänelle kätensä nostaakseen hänet siinä samassa ylös taivaan valoasuntoihin. Sillä niin ylentävän vaikutuksen kruunu häneen itseensä tekee.
Nyt äkkää hänet suntio ja tekee hänelle kolme syvää kumarrusta.
— Pyh!
Juhmakka kääntää päänsä toisaalle tuosta "resusta".
— Kuka saarnaa tänään? kysyy Juhmakka rilliniekka lukkarilta, jonka hän huomaa sivullaan kumartelevan.