— Pastori.
— Sekö? Miksikä ei rovasti?
— On pastorin vuoro.
Lukkari laittaa rilliensä nauhaa, katsoo tutkivasti naisten puolelle ja hännystelee Juhmakkaa.
Hän on käynyt Helsingin urkurikoulun ja ymmärtää liian paljon näin syrjäisen seurakunnan lukkariksi.
— Pitäisi saada sopiva paikka. Nuori herra sen tiennee, puhuu Juhmakka harmistuneena, että se on pastori, joka nyt saarnaa.
— Onhan täällä toki rovastikin mukana, lisää hän vielä kuin lohdutukseksi itselleen.
Lukkari hymyili ymmärtävästi, laittoi rilliensä nauhaa, tirkisti naisten puolelle ja lähti etsimään paikkaa hovilaiselle.
Kirkko olikin jo tungokseen asti väkeä täynnä.
Tässä käytävän edessä ensi penkissä ei aivan etäällä alttarista istui joku aivan yksinään.