— Otitko sinä niitä Juhmakan vehnäisiä? kysyy lukkari heidän poistuessaan riiheltä johtajalta.
— Lie ämmä jonkun ottanut.
— Voi pahuus, minkä teitte! Nyt on rovasti kiukustunut.
— No entä sitten? Haudataan hiljaisuuteen koko juttu. Mutta mikä se on tuo nuori nainen, joka illalla tänne tuli lapsineen?
Lukkari ei ottanut kuullakseen.
— Haudataanko sekin juttu?
— Herrainen aika, kuinka sinä olet tyhmä? Sinulla piti olla tyyni ja harkittu mielenlaatu ja uskonnolle altis mieli, kun tänne hait, ja erityinen järjestystaito ja sinulla oli kymmenenkin papin puoltolause…ja nyt panet täällä toimeen tällaisia skandaaleja sekä häpäiset pitäjän virkamiehet. Kuule, mies! Kaikessa ystävyydessä sanoen pyydä virkaero, muuten me…
— Muuten te?
— Annamme matkapassin harmaalle paperille. Ymmärräthän toki, ettei tämä kelpaa. Olet käyttänyt oman käden oikeutta sinulle uskottuihin tavaroihin…hoitolan asukkaat kantavat päällesi… olet mennyttä miestä, ellet pyydä virkaeroa… puhui lukkari ja asetti jo rillit nenälleen, sillä hän alkoi selvetä siitä sekasotkusta, mihin Pietu hänet työnsi.
— Ettäkö lähteä pois täältä puolelta vuodelta?