Rovasti tultuaan kotiinsa oli murheellinen ja katkera. Päivällinen oli häntä jo odottamassa.
Päivällispöytään istuttaessa luki hän ruokasiunauksen erittäin hartaasti sitä ennen tehtyään huomautuksen vanhimmalle pojalleen Einarille, kun tämä ei osannut panna käsiään ristiin käskemättä.
Sitten hän oli vaiti. Ruustinna kysyi häneltä jotain. Mutta ei saanut vastausta.
Ukko söi vitkaan, aivan kuin vastenmielisesti.
— Mitä tapahtui hoitolassa, kun pappa on noin…? kysyi ruustinna kyllin korkeasti.
— Oi rakkaani! Siellä on synnin unta ja maailman markkinaväkeä. On oikeata pahan hengen joukkiota… yksin joulunakin!
— Oliko siellä paha siivo? Aioitko voida pahoin?
— Kyllä siitä että Einar ja Karin eivät rippikoulussa ole osanneet neljättä käskyä?
Rovasti naulasi silmänsä molempiin vanhempiin lapsiinsa, jotka punastuivat.
— Se on tuhatkertainen häpeä teille itsellenne… häpeä minulle ja… ja sinulle… mamma, sanoi rovasti.