— Olet tapellut hoitolan herran kanssa ja kun rovasti sinua nuhteli, lensit hänen silmilleen. Ettes häpeä, rutja!
— Kuka on kertonut?
— Rovastin oma väki. Täällä kävi nuori herra.
— En ole tapellut. Mutta ne ne tappelivat. Tämänkin nuttuni repivät. Tahtooko isäntä nähdä? Enkä silmille lentänyt. Rovasti on aivan erehtynyt eli se nuori herra. Minäkö nyt iskisin rovastia silmiin? Ja vielä niin koreihin silmiin. Johan nyt mentäisiin… Tässä on suuri erehdys, kulta isäntä.
— Miksi karkasit hoitolasta pakkaseen paleltumaan?
Juhmakka nakkasi jalkansa ristiin ja lämpeni tutkimaan. Sen silmät kiiluivat Pietuun kuin kissan viheriänkellervinä.
— Ka, kun retuuttivat riiheen paleltumaan ja uhkasivat pehmeäksi piestä.
— Kutka?
— Hoitolan herra ja lukkari.
— Mitä teit? Mitä teit, mies? kysäisi Juhmakka ankarana.