— Isännän ori lensi kuin nuoli. Ei siinä syrjään ehtinyt. Käsi meni poikki. Nyt en pysty työhön. Joukko näkee nälkää.
— Menet hoitolaan. Sitä vartenhan se on. Saat siellä nyt tarpeeksi maata, kerrankin maata unesi loppuun.
— En mene sinne.
— Kärsi sitten nälkää! Minkäpä minä sille. Pietu oli jo tulistua.
Syrjäsilmällä hän tähysteli hovilaista ja puhui:
— Tulin isännän kanssa haastamaan tästä kädestä.
— Mitä siinä on haastamista? Oma syysi.
— Omako syyni?
— Ka eikö ollut? Miksi jäit oriin eteen?
— Orihan se juoksi minun päälleni.
— Tarvitsiko sinun pahnustaa siinä tiellä? Tiesithän vanhastaan, että komeasti joulukirkosta ajetaan. Jos sinulla ei ole muuta asiaa, niin nyt lähde.