— Eipä erityistä.
Pietu haistaa huoneen ilmaa, kääntyy poispäin ja naurahtaa.
— Tulinpa otolliseen aikaan, nyt on pastori antavalla luonnolla, miettii Pietu.
— Joko Pietun käsi paranee?
— Paranee se sen tuota.
— Ja aikomus on jutella Juhmakan kanssa?
— Se on varma kuin tämä päivä.
Pietu laittaupi käskemättä tuolin syrjälle istumaan ja pudottaa lakkinsa jalkoihinsa.
— Miten se pastori nyt jaksaa? kysyy Pietu ja haistaa uudelleen huoneen ilmaa, mutta salaa pastorilta.
— Mikä se on minulla jaksamisessa! Syön ja makaan.