— Ja joi itsekin… sanotko senkin?
— Voinee sen tietää minun sanomattanikin.
— Olet tietysti taas anomassa? Mitä tahdot? Mennään suoraan asiaan.
Pastorista tuntui kuin hänellä jalat kohoaisivat maasta ja sohva, jolla hän istui, lentäisi ilmaan. Sillä monesko ryyppy se lienee jo ollut…?
— Niin se puhuu vain meidän pastori. Oi, herra pastori, säälikää Pietu raukkaa, jota koko maailma jaloillaan polkee, jolla ei ole missään turvaa, jota haukutaan ja hakataan… En ole kahteen vuorokauteen syönyt.
Pastorilla nousivat kyyneleet silmiin. Mutta Pietu lisäili ilmaa palkeihin.
— Nyt olen karkotettu saunaan asumaankin… siellä on viiltävän kylmä… hampaat aina suussa lotisevat…
Pietu jo itki.
— Kenen saunassa värjötät?
— Tynkkäsen.