— Hyvä luoja! Siis vielä tyttö suuri valehtelija!
— Niin on. Ymmärtää kai emäntä, ett'en minä olisi voinut olla niin hävitön. Harmittaa, että emäntä epäileekään.
— Mutta kun Maiju itse on minulle sanonut.
— Siinä hän puhuu vasten parempaa tietoaan.
— Mutta odottakaa! Minä käyn hakemassa Maijun tänne kamariin.
Toivoska lähti Maijua kutsumaan. Mutta sillä aikaa meni Pertti ulos toisesta ovesta eikä palannut sinä päivänä eikä seuraavanakaan.
Toivoska oli harmista haleta. Ketä piti hänen uskoa? Ja voi sitä häpeää, ettei Perttikään huoli Maijusta!
— Sinä olet Maiju minulle suuresti valehdellut. Ei Pertti ole viettelijäsi.
— Ei olekaan. Hän on minun sulhaseni.
— Hän ei huoli sinusta, kuuletko, hän ei huoli, puhui Toivoska kovalla äänellä.