— Kuka tätä soittaa?
— Ei kukaan.
— Ahhaa! Se on vain mööpelinä kuin talonpojan salissa pesukaappi, nauroi Moe.
Ja taas hän joi portteria ja taas Pertti kaatoi uutta.
Sitte lähdettiin rautakauppaan. Vastaantulevat porvari-herrasmiehet tervehtivät hyvin kunniottavasti Moea ja taas Pertti tunsi kävelevänsä jonkun yliluonnollisen rinnalla.
Insinööri Strang tuli vastaan. Pertti tervehti insinööriä, joka kylmästi vastasi. Strang katsoi ensin Perttiin ja sitte Moeen ikäänkuin olisi tahtonut Pertille sanoa: vai tuon seurassa sinä nyt matkailet!
— Oletteko tuttu tuon idiotin kanssa? kysyi Moe, kun Strang oli sivuutettu.
— Olin hänen konepajassaan piirustajana.
— Se on mies, joka ei ymmärrä antaa arvoa sanoille Wein, Weib und Gesang — Moe suomensi ne kohta Pertille —, vaan tulee lopulta pähkihulluksi liiallisesta työstä. Minun seurapiirissäni hän tunnetaankin idiotin nimellä eikä se suinkaan ole hänelle kunniaksi.
Pertti olisi mielellään kysynyt, mitä se tuo sana merkitsee, mutta ei kehdannut.