— Jos sinä revit tuon vihkimäsopimuksen ja teet sen arvottomaksi, niin minä luovun "Lennostani" — nythän sillä saankin erinomaisen hinnan — koiristani, Moesta, joka sinua aina on pilkkaillut… Ja sinä puolestasi luovut "Sotahuudosta", armeijasta ja noista itseäsi kiduttavista harhaluuloistasi.
— Jos sinä luovut, niin luovun minäkin kaikesta muusta, mutta en armeijasta.
— Se on sinun oma sydämesi asia. Jääköön se siis silleen!
— Sinä et tiedä, miten häijy minä ennen olin. Pelastusarmeijaa saan kiittää, että olen saanut itsestäni pois tuota häijyyttä niinkin paljon. Sinullekin on eduksi, että minulle pysyy armeija kalliina.
— En minäkään luovu pajastani. Taikka oikeastaan tuosta pikku pajasta luovun, mutta nyt kun annat minulle vapaat kädet käyttää yhteistä omaisuuttamme, rakennan minä suuremman konepajan. Katso, miten Strang hyötyy! Hänellä ei ole kymmenien penikulmain alalla kilvoittelijaa. Omaisuutesi minä kartutan monenkertaiseksi konepajallamme. Niinkuin tiedät olen minä taitava piirustaja ja tunnen koko konepaja-maailman nokipojasta alkaen koneinsinööriin asti, leventeli Pertti ja teki puhuessaan asianomaisia käsiliikkeitä.
Anna kuunteli silmät renkaina Pertin puhetta.
— Mahtaisikohan se menestyä? kysyi hän.
— Se menestyy! huudahti Pertti ja löi nyrkillään vakuudeksi vankasti pöytään.
— Jos se menestyy?
— Minä olen perehtynyt mekaniikkiin, minä! Sen pitää koko ihmissuvun tietää!