— Se koulu oli kova koulu, mutta paljon opettava, ääntää hän hiljaa itseksensä ja lähtee.
XXI LUKU.
Strangin tehtaalla vallitsi sunnuntairauha, vaikka olikin arkipäivä. Ei yksikään viila kihnuttanut, ei yksikään vasara paukuttanut, ei sahan sirkkeli vinkunut eivätkä laudat roiskahdelleet. Tyyntä ja hiljaista kaikkialla. Paitsi muutamalla kauniilla niemekkeellä, jota suuri mies- ja naisjoukko kaupungista tuodun nuoren arkitehdin avulla laittoi juhlakuntoon. Minkätähden he sitä tekivät, ei heistä yksikään tiennyt. Oli vain insinöörin luja käsky, että illaksi piti olla kaikki valmista.
Köynnöksistä tehtiin juhlallinen kunniaportti niemelle vievälle tielle. Sen otsalle monenmoisten värillisten lasipallojen ja lippujen keskelle asetettiin taidetekoinen taulu, missä illalla tulikirjaimilla palaisi kirjoitus: "Työ on miehen kunnia".
Niemen aukea paikka ympäröitiin lippuriu'uilla. Niistä yhdistettiin langat, joihin ripustettiin kauniita värilyhtyjä ilotulitusta varten. Rakennettiin kevyen ihana puhujatorni. Sen otsalla oli insinöörin oma tekemä kirjoitus: "Työssä on väsymystä, mutta siinä on myös lohdutusta. Vanhus, nuorukainen, mies ja vaimo! Ymmärrä tämä ja etsi elämän sisällys työssä!"
Kentän toiseen laitaan tehtiin lava kuvaelmia, soittoa ja laulua varten. Ja kaikkialla näki silmä köynnöksiä, lippuja, värilyhtyjä, maalattuja kilpiä, joissa oli monenmoisia ohjelauseita, niinkuin: "Jokaisen tulee kehittyä lahjainsa mukaan." "Ja'a aikasi oikein!" "Kovassa työssä on menestyksen suuri salaisuus." "Elä koskaan käsittele rahoja kevytmielisesti, sillä rahat muodostavat luonnetta". "Joka tahtoo tuntea rahan arvon, koettakoon mennä niitä lainaamaan." "Suru on suuri opettaja. Se tutustuttaa meidät elämän totuuksiin."
Kaikki nämä kilvet oli insinööri itse sommitellut. Suuren suuri kilpi oli kentän keskellä ja siinä molemmin puolin sanat: "Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi!"
Kun ilta tuli, oli niemeke täydessä juhlapuvussaan valmiina. Laittajat laskettiin pois pukeutumaan juhlavaatteisiinsa. Ja niin oli käsketty pukeutua koko tehdasväestö lapsista alkaen.
Ilta oli lempeä loppu-elokuun ilta. Tuulen henkeä oli sen verran, että se sai vienosti liehumaan kentän monet liput. Aurinko teki laskua ja veripunanen iltarusko levisi taivaan rannalle.
Strang tuli kävellen niemekkeelle. Hän tahtoi nähdä, oliko kaikki kuin olla piti, ennenkuin illan juhla alkaisi. Ja kaikki oli niin.