Toivoska laskeutui kohta arkipäiväisyyksiin, sillä "konepajan työmies" kaikui hänen korvissaan niin pahalta. Ja se toi hänen silmiinsä ne mustat murjaanit, jotka naama noessa, vaatteet noessa, yltä päätä noessa kulkivat veneellä konepajasaaren ja mannermaan väliä.
— Enpä sanottavasti.
— Käypikö teillä vieraita?
— Hyvin harvoin.
— Miten suuri on palkkanne?
— Neljä markkaa päivässä. Pertti lisäsi liikaa puolet.
— Oletteko iltasin myöhään ulkona.
— Tavallisesti kotona. Siinä Pertti valehteli.
— Onko teillä paljon tavaroita?
— Eihän niitä yksinäisellä miehellä miten paljon ole.