Mutta Tappura tuli tuota pikaa vakavaksi. Hän mietti, että onni naida rouva Halm olisi kuulunut oikeastaan hänelle, mutta, mutta… kristitty kirkko ei suvaitse kahta vaimoa. Jollain tavoin piti kuitenkin hänenkin tästä hyötyä…
— Muistathan, Pertti, minuakin, kun sinun hyvin käy? Noin tuota silloin tällöin lahjoitat lapsilleni puodistasi kangasta vaatteiksi. Niitä kun on aina kahdeksan kappaletta.
— Saat, saat.
— Ja minulle itselleni annat papin kauhtanan? nauroi Tappura.
— Sinäkin saat.
— Ja tarpeessa rahalainan?
— Senkin.
— Ja joululahjaksi eukolleni leninkikankaan?
— Hänkin saa.
— Ja nyt puhemieslahjaksi minulle pienen lahjan?