— Ujostellen, kainostellen, vastasi Tappura imeläksi ääntään muuttaen.
— Ethän sinä minusta liikoja laverrellut?
— Sanoin, että olet nerokkain mies tässä kaupungissa, siistein tässä läänissä ja komein koko Suomessa. En nyt suoraan näin puhunut, mutta jos sanoistani teen lyhyen yhteenvedon, niin loppusumma on tämä.
— Oletpa sinä juutas puhemieheksi! Kunhan et vain vienyt koko asiaa karille?
— Ei sinnepäinkään! Käyhän itse tekemässä loppulyönti, niin näet, että sinä olet siinä talossa kohta sulhasmies. Saakuri kuin teistä tulee hehkeä pariskunta! Mies pitkä ja komea kuin korpikuusi, nainen korea ja täyteläinen kuin kukkiva tuomi…
Tappuran kieli oli kuin rasvattu ja ruumis teki ajanmukaisia liikkeitä.
— Panehan tupakkaa! Tässä on oikeita puhemiehen sikareja.
Tappura pani tupakkaa ja jatkoi:
— Mutta ymmärrä olla hellä ja hempeä hänelle! Suudella ja taputella. Hänessä on vielä paljon… noin tuota sanoakseni… nuorta verta.
Ja Tappura nauroi ilkeästi puheensa päälle.