Tappura oli hengästynyt kiireestä kulusta.
— Poikkesin morsiamesi luona ja tulen sieltä suoraan.
— Eihän toki vielä morsiameni.
— Siitä saat olla varma. Puhuin linnun kielellä sinusta. Neljänlaisen leivän kanssa ryypättiin kahvia ja hän näytti minulle pankkitalletustodistuksensa. Puhdasta rahaa on hänellä pankissa nel-jä-kym-men-tä tu-hat-ta markkaa.
— Entäs sukulaisia?
— Ei ole elossa ketään.
— Onko hänellä koskaan ollut lasta?
— Ei milloinkaan. Sitä iloa hän ei ole saanut nauttia, sanoi hän minulle. Ymmärräthän: äidin iloa?
Ja Tappura nauroi.
— Mitä hän minusta puhui?