— Jos minä saisin vapaasti valita, niin minä valitseisin teidät, puhui hän vienon lempeästi, puolittain ujosti.
Nyt se siis räjähti ja Pertti jännittyneenä odotti vastausta. Nyt viime kohtauksessa tahtoi hän lähestyä tuota naista, jota kohtaan hän tätä ennen oli esiintynyt hillitysti ja ulohtaampaa, pumpulikäsin, jotta leski tuskin itsekään huomaisi, miten pehmoisesti hän liukuisi Pertin syliin.
— Minä olen jo vanha teille, lausui leski hiljaan aivan tulipunaisena ja matala povi eläen.
— Mutta elättehän uutta nuoruutta. Tyydyn teihin sellaisena kuin olette… jos te vain tyytyisitte minuun…
Rouva kohotti silmänsä Pertin kauneihin kasvoihin, joiden somuutta hän oli jo niin pitkän aikaa salaisesti ihaillut. Ja hän puhui:
— Muistakaa, että te olette nuori ja kaunis mies! Voisi vielä sattua, että te rakastuisitte johonkin nuoreen ja kauniiseen tyttöön, ja hän rakastaisi teitä… Voi! miten minun silloin kävisi!…
Pertti muutti istumaan rouvan lähelle ja tarttui häntä kädestä.
— Te olette minun onneni, jota olen kauvan ajanut takaa, sanoi hän:
— Mutta tehän tiedätte, että minä olen leski ja elänyt huonossa sovussa miesvainajani kanssa. Ettekö siis pelkää minua?
— En! En ollenkaan!