Rovasti luki, sen tärkeimmät kohdat kahteenkin kertaan ja teki niiden johdosta reunamuistutuksia.
Kirje hyvin taidokkaasti selitti, että ainoa ehto on maan vastaiselle onnelle lukea julki tuo laki kirkossa. "Mutta samalla kuin sen huulillamme luemme ja korvillamme kuuntelemme, niin kirotkaamme se sydämessämme. Taistelkaamme vihollistamme vastaan sen omilla aseilla. Tämä on korkeampaa valtiotaitoa."
— Mitä ammattitoverit arvelevat? kysyi rovasti.
— Tuo haiskahtaa minusta jesuittamaisuudelta. Sillä viekkaus on huono ase isänmaan puolustuksessa, puhui Hannes kiivaasti.
— Vai niin…
Rovasti pani suunsa hyvin leveään irvistykseen.
—… Sitten herra Kauppi ei tunne omankaan kansansa historiaa, saati sitten muuta. Sten Stuure vanhempi 27 vuotta pelkällä viekkaudella puolusti Ruotsin valtakuntaa tanskalaisia vastaan, Kustaa Vaasa viekasteli ja Kustaa III:mas pelkällä viekkaudella sai aikaan vallankumouksen, jolla pelasti Ruotsin valtiollisesta haaksirikosta, nauraen selitti rovasti, ja katsoi kuin säälien Hannesta.
— Mutta kuinka monta vuosikymmentä se viekkaus onnea toi? Katsomme tarkemmin. Sten Stuuren viekkaus vei Tukholman verilöylyyn ja Kristian Tyranniin. Kustaa Vaasan viekkaus oli aivan viatonta laatua. Mutta Kustaa III:nen viekkaus vein yksinvaltaan, joka orjuutti ja lopulta surmasi hänet itsensä. Oliko Ruotsi onnellinen Kustaa III:nnen paarien ääressä? pyytäisin kysyä herra rovastilta.
— Mutta se olisi voinut olla paljon onnettomampikin. Se olisi voinut olla rikkirevitty vieraiden valtojen kesken kuten Puolakin, jos säätyhallitusta olisi aina vain kestänyt. Siitä puolalaisesta perikadosta sen pelasti Kustaa III. Sillä jakokirjoja jo valmistettiin.
— Se on vain luulo, jota minä en ensinkään usko. Aseman huippuunsa kärjistyessä olisi Ruotsin kansa itse pelastanut itsensä. Riidat olisi sovittu ja yhtenä miehenä jälleen noustu. Sillä niin Ruotsin kansan veriin oli vapaus juurtunut hamasta pakanuudesta. Kansa, joka kohotti keskuudestaan Engelbrektin, joka jaksoi elää vapaana Kaarlen XII:nnenkin tyhmyyksien jälkeen, olisi kyllä itse pelastanut itsensä "vapaudenkin ajasta". Puolan ja Ruotsin välillä ei ole mitään kosketuskohtia. Puolassa ei ollut kolmatta eikä neljättä säätyä. Ja sentähden Puola hukkui, puhui Hannes.