— Jos meidänkin uskontoamme poljetaan, niin silloin on velvollisuutemme panna vastaan. Muuten pitempi keskustelu on tarpeeton. Jokainen on jo lausunut mielipiteensä. Kaikki muut puolustavat lukemista, paitsi herra Kauppi.
Pastori väänteli itseään tuolissa.
— Puolustetaan! äänsivät opettajat.
— Enkö saisi minäkin lukea muutaman kirjeen? kysyi Hannes.
— Jos se asiaa valaisee, niin tehkää hyvin! kehotti rovasti hyvillään asian kulusta.
Hannes luki sen valtiollisen kirjeensä. Muut veltosti kuuntelivat, mutta pastori terästyi. Kun Hannes oli lopettanut, räjähti rovasti nauramaan.
— Tuo on siltä ateistiselta ryhmältä, siltä, jolla ei ole Jumalaa eikä kuolleiden ylösnousemusta. Minä valitan, että opettaja Kauppi joutuu aina vihamiesteni asianajajaksi, puhui rovasti erityisellä painolla.
Hannes ymmärsi yskän. Toisetkin opettajat ivaten Hannesta katsoivat.
— Jätä nyt, Kauppi, nenäkkyytesi toiseen kertaan, huomautettiin sieltä Hannekselle.
Tuotiin viiniä ja hedelmiä. Rovasti kohosi ylös, otti viinilasinsa ja puhui: