Tuotiin teetä.
— Margareta! Istu tähän! kehotti pastori rouvaansa osottaen kolmatta tuolia uunin edessä.
Rouva istui siihen. Kun tee oli juotu, nojautui pastori rouvaansa vasten kuin rakastunut nuori aviomies.
Puut joutuivat hiilokselle. Hämärä yhä sankempana laskeutui. Huoneeseen tuli pehmeä suloinen lämpö. Oltiin tuokio aivan hiljaan ja nautittiin illan tunnelmasta ja sen ääressä vaivuttiin kuulemaan oman sielunsa kuiskeita.
Pastori oli nukahtanut. Hänen päänsä lepäsi rouvan sylissä kuin pienen lapsen. Rouva hymyili Hannekselle ja osotti pastoria.
Tässä oli kuva, jota sopi ihailla. Hannes ymmärsi, että tässä köyhässä kodissa eli sentään onnellinen aviopari.
Sitten tulivat lapset meluten huoneeseen. Pastori havahtui ja nauroi itsekin unelleen.
— Nyt lähdemme tänne pastorin kamariin. Minäkin olen taas virkeämpi, puhui pastori.
Hannes meni kahden pastorin kanssa huoneeseen, joka oli vielä köyhempi sisältä kuin sali. Joitakin arkkuja, pöytä, tavaralaatikoita karttuunilla katettuina — siinä huonekalusto.
Siellä he istuivat ja puhelivat, kunnes tuli kutsu iltaselle. Sen syötyä vietiin Hannes pastorin kamariin yöksi.