— Margareta, istu tähän! Sinä muistat, miten paljon puutetta me olemme kärsineet, miten meidän elämämme on ollut suljettuna tavaralaatikkoihin, joita nakellaan maailman kulkureiteillä. Lopulta löysimme pysyvän sijan. Mutta nyt panee rovasti meidät koetukselle.
— Kuinka? Miten?
— Hän jätti minun luettavakseni uuden asevelvollisuuslain kirkossa kansalle. Ja ell'en sitä lue, voi kirkolle käydä pahoin — niin sanoi.
— Mutta miksi hän ei itse lue?
— Siinä se.
— Mitä sitten, vaikka lukisitkin.
— Minä teen vasten omaatuntoani.
— Niinkö?
— Niin.
Pastori luki rouvalle Hanneksen kirjeen.