— Tämä on opettaja Kaupin ansio.
— Se on Isän Jumalan ansio, puhui pastori.
Rovasti jähmettyneenä häntä katsoi. Mutta pastori käveli pystynä kuin voittanut sankari hänen silmäinsä alla.
Nyt oli rovastin vuoro joutua sekauksiin. Ja se oli ainoa kerta, kun hän teki sitä pastorin vuoksi.
Itse hän luki lain, mutta änkyttäen ja silmänympärykset aivan punaisina niinkuin aina, kun hän oli suuttunut.
XVI LUKU.
Lois-Maija tuli koululle uudessa somassa puvussa. Hänen kasvonsa olivat kuin kirkastuneet, silmät toivoa hohtivat ja huulilla oli kevyt piirre. Iloisesti hän tervehti opettajaa.
— Tahdon sanoa opettajalle hyvästit ennen lähtöäni, puhui hän.
— Minne Maija sitten menee?
— Menen sinne, minne veivät isän.