— Miksi sinne?
— Nähkääs, opettaja, minä olen nyt uusi ihminen. Ja semmoisena menen näyttämään itseäni isälle.
— Sehän on hauskaa. Mutta Maijan isähän on vankilassa.
— Siksipä hän tarvitseekin lohduttajaa. Minä vien hänelle paljon terveisiä täältä ja lahjojakin. Karvisen Maikkikin antoi uudet villasukat, jotka oli isävainajalleen kutonut ja käski sanoa terveisiä isälle, ett'ei hän ollenkaan häntä vihaa. Sillä kaikki tapahtui Jumalan tahdosta.
— Niinkö sievästi sanoi ja käyttäytyi?
— Niin. Ja monet muut ovat antaneet lahjoja minulle. Kaikki ovat olleet minulle erinomaisen hyviä, auttaneet matkalle ja lohduttaneet.
— Yksinkö isän vuoksi Maija lähtee?
— Kyllä itsenikin. Minun on helpompi elää uutena ihmisenä uusissa oloissa.
— Aivan oikein.
— Ei isä ole tavallinen murhamies. Minä kun olin ennen hänen silmäteränsä ja sitten olin huono ihminen, niin hän kärsi hirveästi. Ja sentähden hänestä tuli murhaaja. Mutta nyt hän ilostuu, kun kuulee miten minä olen muuttunut. Ja jos Karvinen eläisi, niin hän olisi ensimäinen pyytämään isää vapaaksi.