— En osaa sitäkään sanoa. Mutta huvittava teidän ilmestyksenne sinne oli. Ja te toitte sinne ihmislauman, joka aikaan sitten oli köyritanssit jättänyt. Te aioitte jotain suurta… minä ymmärrän.
— Luonteeni on leimahteleva. Ette taida sellaisesta pitää?
— Mikä on sen ihanampi kuin tuli, joka palaa? Tuohon nuorisoseuratuumaan yhdyn minäkin. Milloin alamme?
Hannes piti, että hän sai kylmää vettä silmilleen. Sillä hän taaskin odotti jotain kainoa syrjään vetäytymistä ja pieneksi tekeytymistä. Mutta samalla hän Maikista riemuitsi. Juuri sellainen pitää hänen ollakin!
— Rupeatteko seuran kirjuriksi, jos minä rupean esimieheksi? kysyi Hannes.
— Rupean.
— Ja käytte taloissa puhumassa naisille seurasta, kehottamassa heitä siihen liittymään, kun minä teen sen saman miehille?
— Käyn.
— Ja annatte kaikella tavalla minulle suosiollista apuanne seuran pystyyn saamisessa?
— Annan.