— Siellä olisi sopinut käydä tuomassa kristillistä mieltä, puhui Hannes.
Holopainen nauroi opettajan selän takana.
Mutta rovastin silmänympärykset lensivät hehkuvan punaisiksi.
Juuso Kallio laittoi rovastin päälle turkin, saattoi rekeen ja kumarteli, kumarteli vielä sittenkin, kun reki jo vieri ulohtaalla koulutalosta.
Holopainen ohi mennessään tyrkkäsi Juuso Kallion siitä rappusilta kumartelemasta lumihankeen ja puhui:
— Sinä se vanha kettu ja liukastelija… herrain häntyri…!
— Aa… pankki ja perkele! kivahti Kallio vastaan sieltä lumesta itseään selvitellessään.
Holopainen oli pyytänyt Hanneksen mukaansa kylälle kotiinsa. Hannes meni. Holopaisella oli hiilimusta ori pihalla. Sen rekeen istuttiin ja mentiin, kuulematta, miten Juuso Kallio uhkaili nyrkkiään puistellen.
Reessä nuhteli Hannes Holopaisen käytöstä.
— Minun on mahdoton nähdä epäjumalia palveltavan, sanoi vain Holopainen ja tiukensi ohjaksia.