— Tätäkö setää? kysyi emäntä ja osotti outoa lattialle
— Vai on se setä?
— On isännän veli, mutta on raajarikko raukka.
— Ja aivan järjetön kai?
— Niin on.
— Onpa elämässä monellaista eläjää.
Hannes tunsi hermojensa vielä vavahtelevan näöstä.
Setä veivasi itsensä penkille Hanneksen viereen. Hannesta pelotti. Mutta hän istui paikallaan.
Yksi lapsista toi sedälle sokuripalasen suuhun. Se imi sitä ja kyyneleet valuivat hänen silmistään, jotka hän oli kääntänyt opettajaan.
Hanneksen tuli sanomattoman sääli. Mitä tiesivät nuo kyyneleet? Olivatko ne vain eläimen silmänestettä vaiko pohjattomasti kärsivän ja tuntevan ihmisen itkua?