— Siellä saa asua, kun kerran talon laitoin… ja tyttöni vuoksi laitoin.
— Tämä pieni kylmyys menee vielä ohi. Hän tuli eksyneeksi vain rovastin, sellaisen komean herran, pyyntöihin.
— On minulla vielä opettajalle ehdotus.
— Ja mikä se on?
Holopainen meni aivan lähelle opettajaa, katsoi häntä mielistelevästi silmiin, otti hymyn suupieliinsä ja puhui:
— Kun nyt rovasti vastustaa opettajaa, niin opettaja vastustakoon rovastia! Se palkkausjärjestelmä…
— Annetaan se olla!
— En minä anna olla! tiuskasi tiukasti Holopainen. Opettaja katsoi häntä pitkään. Noin leimahtavaa, noin kirpeää katsetta ei hän ollut vielä ennen Holopaisessa huomannut. Tässä taisi sittenkin olla Holopaisella oikein kipeä kohta.
Holopainen suoristui, veti kulmakarvansa käppyrään, kävi julmaksi, kun puhui edelleen:
— Virkamiesmahdillaan ne sen tänne toivat… pienet ja suuret herrat yhdessä… mutta…