— Kernaasti minun puolestani. Se oli puukon pisto sydämeeni.
— Älkää ottako asiaa niin vakavasti, kun olette viaton!
— Kyllä tästä rovastin käynnistä kylällä soppa keitetään… oikein makea soppa juoruämmille, jotka juuri ovat emäntä Karvisen parhaat kylämiehet,… keitetään sokurista ja vehnäpullista ja rieskamaidosta… Rovasti olisi hyvä ja antaisi pienen ripityksen itse Juuso Kalliolle, ett'ei hän tekisi niin roistomaisuuksia Karvisen emännän kanssa.
— Puhuin emännälle, mutta hän kielsi kaikki.
— Vai niin. Olkoon sitten heidän oma asiansa. Synti saa aina kyllä palkkansa.
— Mitä mielipidettä on opettaja Juuso Kalliosta? kysyi rovasti.
— Että hän vielä jonakuna kauniina päivänä pettää itse rovastinkin.
— Minua hänen on vaikea pettää.
— Miten lie vaikea, mutta miehellä on sielu, joka ei arastele. Nyt olen jo kovin väsynyt…suonet ohimoilla jyskyttävät taas liiaksi.
— Kyllä te paranette… otatte antipyriniä… antifebriniä… kyllä… kyllä… mutta minulla on vielä jotain asiaa opettajalle. Sanon sen ennenkuin liiaksi väsytte…