— Saat hyvin ikäviä vieraita…
— Keitä sitten?
— Kirkolla pitää sinusta parhaallaan tutkintoa santarmiupseeri mukanaan pari töyhtöniekkaa…
— Siis kaikkiaan kolme santarmia sairaan opettajan niskassa. Mutta ole sinä täällä, kun tulevat. Se on minulle suureksi lohdutukseksi. Mistä minua syyttävät?
— Viimeinen ja raskain syytös on se, että suuressa kokouksessa vastustit kutsuntaan menemistä… sitten olet jakanut "kiellettyä" kirjallisuutta ja kiihottanut hallitusta vastaan…
— Olen valmis ottamaan heidät vastaan. Tiedän saavani kärsiä, mutta minä kärsin kansani tähden… ja se lohduttaa… minulla on niin rauhallinen omatunto…
Hannes oli sentään kuolemankalpea ja hän hiukan tärisi. Kun hän puhui, oli äänessä syvän surun hillitty sävy.
— Sinut on ilmiannettu.
— Minä tiedän ilmiantajani.
— Epäiletkö rovastia?