Hannes rupesi isännäksi, pyysi pastorin istumaan ja olemaan kuin kotonaan.
He molemmat nauroivat.
— Mutta kuinka sinä täällä olet? kysyi Hannes.
— Aina siitä asti, kun ne sinut veivät, olen puuhannut virastojen kanssa saadakseni sinut vapaaksi. Olen juossut ja kirjoitellut. Tänään sain maaherran päätöksen, että olet vapaa.
— Kiitos, rakas veli!
— Maikilta paljon terveisiä! Hän on ollut koko ajan meillä. Vaimoni on häntä hoitanut kuin pientä lasta… tyttö-raukka luuli sinut jo viedyn ainiaaksi.
— Siitäkin kiitos!
— Koulusi pitäjäksi hommasin rovastin luvalla muutaman pitäjämme kiertokoulun opettajan. Se on ollut lähdettyäsi herkeämättä toimessa.
— Kiitos siitäkin!
— Sinä olet kohtalosi kautta tullut pitäjäläisten erityiseen suosioon. Sinusta puhutaan kuin miehestä, jolla on suuri maine…