— Siis kaikki tämä surkeus kääntyi hyväksi!
— Ja nyt lähdemme kotimatkalle. Minä olen kaikki valmistanut.
Hannes nyt vuorostaan syleili pastoria ja heidän molempien silmät kostuivat.
He lähtivät.
* * * * *
Palatessaan pani Hannes kirkolla itsensä ja Maikin kuulutukseen. Pastori oli puhemiehenä. Rovasti itse tahtoi tulla vihkimään. Hän oli Hannekselle hyvin ystävällinen, valitti Hannekselle sattunutta ikävyyttä ja ilmoitti omasta puolestaan taistelevansa vakaumuksellaan ilman santarmien apua.
Kun Hannes pääsi takaisin koululleen, olivat siellä kyläläiset häntä vastassa kahvia ja vehnästä tarjoten. Joku yritti pitämään hänelle puhetta. Häntä käteltiin, toivotettiin tervetulleeksi ja ihasteltiin. Tämä matka oli tehnyt Hanneksen koulupiirinsä suureksi mieheksi, johon kaikki katsoivat kunnioituksella. Ja heidän sydämensä lämpeni tälle nuorelle miehelle, joka rohkeni seistä korkeampia voimia vastaan.
— Johda meitä ja me seuraamme sinua! luki Hannes heidän silmistään kuin avatusta kirjasta.
Tämä vankila-retki oli toinen suuri voitto hänelle ja valistusasialle Orjasaaressa. Takalistoilla ovat sydämet jäykät ja tulevat liikutetuiksi vain suurista merkkitapauksista. Kunniapaikasta Orjasaaressa ei kenenkään tarvinnut enää kilvoitella Hanneksen kanssa. Hän oli heidän itsemäärätty johtaja.
Taas oli lehti Orjasaaren valistushistoriassa kääntynyt: Juuso Kallion valta oli loppunut, ihailunsa hävinnyt ja hänen rahansa "rehellisyydestä" tummennut.